JOULUKUU





Voi joulun odotus. Meillä on takana normaalia rankempia kuukausia. Ei mitään elämää mullistavia muutoksia, mutta kaiken kaikkiaan tämä syksy koitui meidän perheelle kovin väsyttäväksi ja uuvuttavaksi. Jonkin sortin jouluista valoa tunnelin päässä kuitenkin näkyy ja ehkäpä on taas hyvä pysähtyä miettimään omaa ajankäyttöä ja oikeasti iloa tuoviin asioihin keskittymistä.












Tämä joulu tulee olemaan meillä erilainen kuin edelliset. Minit tajuavat jo maailman menosta enemmän ja yhteisiä joulujuttuja on voitu tehdä jo kuun alusta alkaen. Nyt itsenäisyyspäivän jälkeen kävimme perinteisesti ostamassa joulukuusen, joka pääsi koristamaan kotia. Ainoa vain, ettei kenelläkään ole hajuakaan missä kuusenvalot ovat. Niin ja lasipallot jätettiin suosiolla varastoon, joten kaikin kaikkiaan kuusta koristaa vain muutama pallo - jotka nekin pyörivät ennemminkin minien leikeissä.


Eihän miulla oikeastaan edes ollut mitään erityisempää sanottavaa kun, että täällä ollaan kaikesta hiljaisuudesta huolimatta ja innolla odotetaan joulua ja vuodenvaihdetta.




-N-

MUOTOKUVIA JA RAUHALLISIA HETKIÄ







Meidän kesäloma tosiaan on pitkä. Kesäkuun alusta elokuun puoleen väliin. Tai siis "loma", sillä tälle ajalle mahtuu paaaaaljon työtä valokuvauksen osalla. Arkena olemme silti pääsääntöisesti porukalla. Kauniina kesäpäivinä ollaan toki oltu paljon ulkona, muun muassa rannalla tai pyöräilemässä. Mutta sitten on niitä päiviä kun taivaan lisäksi myös mieliala taittaa sävyiltään erittäin tummanharmaaseen.

Tälläisinä päivinä me pyörimme kotisohvalla, voivottelemme elämää ja mietimme, että osaispa sitä vaan tehhä jotain tai lähteä jonnekin. Puolet päivästä menee voivotellessa. Ähhh ja ahhhh ja argghht kun ei meinaa jaksaa, mutta kotonakin seinät alkaa pikkuhiljaa kaatua päälle nelihenkisellä porukallamme.

Yleensä juuri ennen suurimman kotonaoloahdistus-kriisin alkua, päätämme kasata kimpsut ja kampsut ja suunnata johonkin ulos. Monesti pakkautumisvaiheessa kriisi äityy jo seuraavalle tasolle ja lopulta ulos päästessä koko porukalla on niin henkinen kuin kirjaimellinenkin hiki.

TAI SITTEN joskus harvoina, mutta merkityksellisinä hetkinä kaikki ahdistus kaikkoaa ja huomaamme, että aika kuluu kuin siivillä kenenkään kiukuttelematta. Ensimmäisenä sitä miettii, että ei hitsi, miksei meillä ole aina tälläistä. Vasta kohta tajuaa, että tästä on nautittava just nyt.




Ne on niitä hetkiä kun tuntuu, että koko elämän onnellisuus on just tässä ja nyt. Hymysuita ja tyytyväisiä kasvoja. Rakastavia ilmeitä. Puolin ja toisin. Omien hermojen tuntee olevan ainankin miljoona kertaa pidemmät ja joustavammat kuin normaalisti. Tuntuu, että on hölmö kun pitää tätä elämää välillä niin haastavana.




Tälläisinä hetkinä sitä monesti myös joustaa. Saatetaan tehdä jotain normaalista poikkeavaa - kuten valokuvata vanhempien kameroilla. Mutta kukaan ei heittele tavaroita ja revi niitä kaverin kädestä. Kaikki vain keskittyvät olemiseen, joten miksipä ei?






Meillä näihin hetkiin kuuluu toki myös minien keskenään oleminen. He leikkivät yhdessä, kikattavat ja halivat. Silleen, että sydän lepää ja miltei voi unohtaa ne kaikki aiemmat riitatilanteet ja uhmakohtaukset, joiden kanssa on taisteltu viime viikot. Ah.


....


Kunnes ensimmäiset merkit kyllästymisestä alkavat herätä esiin ja suuntaamme pika-pikaa eteiseen pukemaan vaatetta päälle. Pieni vaunulenkki ja ruoka ei tekisikään ollenkaan huonoa. Että hopihopi ja ulos!







Ja sitten vielä loppuun minien päivällä kuvaamat muotokuvat toisistaan. Tästä se lähtee:


-N-

JUHANNUS TUKHOLMASSA








Tehtiin perheenä pieni kesälomareissu ei niin kesäiseen aikaan eli juhannuksena. Pakkasimme tilavan (...) perheautomme (... Opel Corsa) matkatavaroilla ja tuplarattailla, jonka jälkeen itse ahtauduimme menopeliinmukaan. Tapamme mukaan reissuun lähdettiin erittäin extempore ja ajomatkalla suunnitelmat suunnata Tamperetta kohti vaihtuivatkin Linnanmäkeen ja aikaisempaan laivaan kohti Tukholmaa.







Koska meillä, eikä lähipiirillämme ei ole mökkejä, tuntuu kaupunkijuhannuksen viettäminen lasten kanssa e r i t t ä i n tylsältä. Ollaan joskus ennen lapsia käyty yhdessä Tukholmassa juhannuksena ja tuntui huomattavasti hauskemmalta (perheen näkökulmasta) lähteä sinne. Skansenin ulkoilmamuseossa nimittäin on kiva juhannusfiilis koko viikonlopun ajan - myös päivällä.

Noh, silleen jos minä, aina kaikkea mahdollisimman positiivisesta vinkkelistä katsova mama, mietin niin eihän se mikään rennoin reissu todellakaan ollut. Oikeastaan rento ainoastaan muutaman nopeasti ohikiitävän hetken ajan. Mutta oli meillä silti ihan hauskaa - välillä. Ja kokemushan tämäkin oli taas. Rikastutti meitä jne jne jne.

Aloitettiin tosiaan reissu juhannusta edeltävänä keskiviikkona. Ajeltiin Lintsille kuluttamaan aikaa ja syömään ennen laivaan siirtymistä. Minit nukkuivat päikkärit autossa ja olivat koko päivän supertyytyväisiä. Illalla kierreltiin laivan leikkipaikat ennen hyttiin nukkumaan menoa. Kaikki nukuttiin erittäin hyvät ja sikeät unet laivan hyrinässä ja tärinässä.







Hotelli oltiin varattu hiukan Tukholman ulkopuolelta lähijunan varrelta. Valinta osoittautui erittäin hyväksi sillä junalla liikkuminen oli kätevää rattaiden kanssa ja mineille riittii tekemistä hotellihuoneessa ikkunan äärellä junia tuijotellen.

Paikan päällä emme tehneet mitään kovin erikoista. Olimme, kävelimme ja kiertelimme. Emme etukäteen rehellisesti olleet edes tajunnut lähes kaikkine paikkojen olleen kiinni jo perjantainakin. Onneksi suurempia suunnitelmia ei ollut, joten stressiä sen suhteen ei tullut. MUTTA jos ensimmäisenä päivänä tuntui, että minit ovat taas superreippaita ja sopeutuvaisia, mureni tuo käsite melkoisen nopeasti kun reissu eteni. Yhtään kaunistelematta en muista milloin he olisivat olleet viimeeksi n i i i i i n raskaita. Ekoina päivinä ei tajuttu mennä hotelliin nukkumaan päikkäreitä, eivätkä minityypit suostuneet rattaissakaan nukkua. Joten riemuhan siitä repesi. Ja hermot itse kullakin vuorotellen.











Lauantaina oli tarkoitus mennä sinne Skanseniin. Ajankohtana aamupäivä, jotta päikkärit päästäisiin nukkumaan takaisin hotelliin - virheistämme oppineena. Reissu oli kovin onnistunut ja minit riemuitsivat kaikista possuista, hanhista ja muista enemmän ja vähemmän karvaisista eläimistä. Voidaan kyllä suositella paikkaa myös muille! Tällä kertaa rajoja kokeilevat minit saivat nauttia käynnistä rattaista käsin, mutta kävellen olisi toki saanut enemmän irti jos olisi käynyt myös erinäisissä sisätiloissa!

















Päiväunien jälkeen ajeltiinkin autolla Sigtunaan, joka on Ruotsin vanhin kaupunki. Sielläkin olemme käyneet jo aiemmin muutaman kerran, mutta lasten kanssa aurinkoisessa rantakaupungissa käpöttely oli rauhoittavaa kaiken häslingin jälkeen. KUNNES jatkoimme matkaa Arlandan lentokentän lähettyville bongaamaan lentokoneita, joita minit junien, traktorien ja linja-autojen lisäksi rakastavat. Muuten kiva juttu, mutta A oksensi ensin ulos ja juuri ennen hotelliin pääsyä, hotellin pihassa autoon. En nyt enempää halua avata näittä oksu-kakka-juttuja, mutta olipahan ilta :-D












Sunnuntaina tunnusteltiinkin vointeja, kierreltiin Tukholmaa ja leikittiin Södermalmissa leikkipaikalla pariinkin otteeseen. Reissu oli mitä ilmeisimmin ollut tarpeeksi antoisa sillä kotimatka kuulosti tuossa vaiheessa jo ihan kivalta vaihtoehdolta ja maanantaina palattiinkin kotiin.

Seuraavat päivät meni M:lla lomanjälkeiskrapulassa ja kotiutumisessa. Olipahan reissu. Mutta millon lähdetään uudestaan?!

-N-

Arkisto