ISI


Vuosia olen halunnut lapsia, ja vihdoin he saapuivat, koko kiintiö kerralla.

Kuvittelin aina olevani valmis lapsen vanhemmaksi, mutta nyt pohtiessani asiaa olenkin epävarma, olinko sittenkään. Kun näkee muiden ihmisten lapsia, näkee suloisia nukkuvia ihmisiä, jotka ovat seurassani melko jännittyneitä ja monesti rauhallisia (johtuu varmaan pituudestani). Muiden lapset syövät ja nukkuvat, joskus ehkä hymyilevät. Näillä ennakkotiedoilla oli kiva seurata vaimon mahan kasvua ja odottaa tulevaa.

Totuus kuitenkin iskee vasten kasvoja - lapset tekevät muutakin kuin nukkuvat ja syövät. Lapset vaativat huomiota. Muun muuassa vaipanvaihto 20 kertaa päivässä ja valvominen järjettömään vuorokauden aikaan ei kuulosta siltä vanhemmuudelta, jota odotin.


Tänään oli kuitenkin se päivä jollaiseksi olin kaikki nämä päivät kuvitellut. A ja B vaunuihin äidin jäädessä kotiin ja lähdettiin kävelemään kaupunkiin. Sain kävellä vaunujen kanssa, mitata reittiäni Runkeeper-appilla, ostaa leluja ja kierrellä rauhassa kaupungissa omaan tahtiin lasten nukkuessa hiljaa. Ne on ne onnellisuuden hetket.


En usko yhdenkään isän ymmärtävän äitejä, tai niiden tuntemuksia vauvoja kohtaan, tai puolisoa kohtaan. Esimerkiksi omasta mielestä olisi käytännöllisempää syöttää 10 minuutissa ruoka pullosta, kun taas äiti näkee tunnin imettämisen paljon mielekkäämpänä toimintana. Onneksi lapsia on kaksi, niin tämä mielekäs toiminta ei lopu kesken.


En usko äitienkään ymmärtävän, mikä tekee isät onnelliseksi lasten tullessa perheeseen. Kuten elämässä ilman lapsiakin tekniset jutut ovat miehille tärkeitä ja mielenkiintoisia. Aloittelevalla isällä mielenkiinnon kohteet ovat vaihtuneet. Kaiuttimet - pullonlämmittimiin ja itkuhälyttimiin; PlayStation - Brion puuleluihin; iPhone-pelit - vauva-iPad-sovelluksiin; autot lastenvaunuihin ja turvaistuimiin.

Toivottavasti tulee lasten kanssa jatkossakin näitä kävelyretkiä, joilla ostetaan äidin mielestä aivan liikaa leluja.


M

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti

Arkisto