PIHALLA


Minit tänään tasan 6 viikkoa. Neuvolassa käyty ja kaikki näyttäis olevan hyvin. Rehellisesti sanottuna nämä viikot on ollu paljon helmompia kuin osasin pienessä mielessäni edes odottaa. Ei, ei se perus "siinähän ne kaksi menee missä yksikin"-lausahdus silti ole totta. Mutta olo on lähinnä helpottunut ja välillä tietysti mielessä käy ajatus, että olispa tää elämä helppoa jos olis vaan yksi vauva. Mutta olishan se ihan tylsääkin!



Jo raskausaikana tehtiin yhdessä päätös, ettei jumiuduta kotiin minien synnyttyä. Että lähdetään mahdollsimman nopeasti liikkeelle ja poistutaan kotoa. Noh, niinhän myö sitten tehtiin. Viikko synnytyksestä meillä oli neuvolan kotikäynti painokontrollin vuoksi ja saatiin siunaus ulkoilla, kun kerran kesäilmatkin sen hyvin sallii. Siitä päivästä lähtien ollaan joka päivä poistuttu ulko-ovesta minien kanssa. Paitsi yksi päivä - silloin satoi kaatamalla vettä koko päivän.


Ihan meidän koko perheen mielenterveyden kannalta on ollut tärkeä osata lähteä pois neljän seinän sisältä. Nähdä vähän muitakin ihmisiä ja ihan yksinkertaisesti muutakin kun kodin valkoiset seinät ja sotkuiset nurkat.

Aluksi aloitettiin ihan vaan taloyhtiön pihasta. Käveltiin vaunujen kanssa h-i-t-a-i-n askelin pitkin pihapiiriä. Retki tien toisella puolella olevaan ruokakauppaan jätskiä ostamaan oli aikamoinen suoritus tältä mammalta viikko sektion jälkeen. Askel painoi ja jarrutti matkaa, mutta siitä se sitten lähti. Siitä viikon päästä tallustettiin jo melkein 10 kilometrin lenkkiä pitkin kaupunkia. Välillä suuntana on keskusta, välillä rauhallisemmat alueet veden lähettyvillä. Ei sillä niin väliä, mihin sitä suuntaa. Minit koisii vaunuissa äärettömän hyvin ja maitobaarikin kulkee äitin mukana joka paikkaan. Kolmen viikon ikään mennessä oltiinkin jo laajennettu reviiriä huomattavasti ja käyty muun muassa päivän reissulla Puumalassa. Ihan vaan hengailemassa.


Pitänee olla supertyytyväinen, että nyt on kesä. Ulos on helppo lähteä (kunhan ei tule vettä taivaan täydeltä) ja no eipä ole tähän mennessä ollut liian helteiset säätkään. Itse alkaa tässä pikkuhiljaa vetreytyä ja olo palata normaaliksi. Ihan kuin sitä ei ikinä oliskaan kantanut päälle kuutta kiloa vauvaa ja muita lisätarvikkeita tuolla vatsassa !

Minit koisii vaunuissa niin onnellisina, vanhemmat saavat raitista ilmaa ja koko perheellä on kivaa. Niin kauan kunnes saavutaan kotiin, A & B heräävät samaan aikaan kiljuvassa nälässä ja mamma yrittää hiestä märkänä saada maitobaarin pystyyn mahdollisimman nopeasti.

Kivan rentouttavaa!



N

ps. miten voikaan lastenvaatteet olla näin mielenkiintonen "harrastus"?!?!! Onkohan miulta jääny vielä jokin FB-kirppis huomaamatta.............



2 kommenttia :

  1. Vertainen tutusta facebook-ryhmästä kommentoi: ihana blogi ja superkauniit kuvat! Oletteko kuvanneet itse? On kiva lukea kaksosarjesta, itsellä sama edessä parin kuukauden kuluttua :) Terkuin, Pirita

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Kyllä, kuvataan itse :)
      Kaksosarjesta ja siitä selviytymisestä tulee varmasti paljon juttua vielä! Nyt kun on jo viikkojen varrella tullut kaikennäköistä kokeiltua.....

      Poista

Arkisto