IHAN KAKSISTAAN


Minit oli eilen ekaa kertaa hoidossa muutaman tunnin mummin ja papan luona. Reppuun pakattiin kaikki tarpeellinen ja tarpeeton kaikkia niitä ylläreitä silmällä pitäen, mitä nyt parin tunnin aikana voisi sattua. Vaippoja about 15 kappaletta, kolmet vaihtovaatteet, peitot, iso pullollinen pumpattua äidinmaitoa, varatutteja, helistinleluja ja tulipa ne uudet BabyBjörn-sitteritkin raahattua mukaan. Ja sitten vaan minit mummolaan ja äkkiä karkuun.


Pähkäiltyämme hetken mukavaa kahvittelupaikkaa päädyimme ajelemaan muutaman kymmenen minuutin päähän Pulsan asemalle. Hassua ettei tuolla ole tullut käytyä aiemmin! Rauhallisen leppoisa vanha rautatiemiljöö kahvilalla ja sisustuskaupalla. Kahvin ja luomucokiksen nauttimisen lisäksi oli mukava ihan vaan olla ja jutella. Ilman stressiä.



......Melkein ilman stressiä. Laitoin kuitenkin vain yhden viestin äidilleni tiedustellakseni meininkiä, mutta vastausta en koskaan saanut. Vastaamattomuushan on aika suora merkki siitä, ettei toisessa päässä yksinkertaisesti ollut aika vastata.....






Aseman sisustuskaupassa oli paljon kaikkea mielenkiintoista, mikä hiukan taas ehkä innosti miettimään omaa kotia. Tässä minien saapumisen tiimellyksessä ei paljon ole nimittäin sisustusta mietitty kun koti on täyttynyt erinäisistä sittereistä, sähkövatkaimista (tunnetaan myös nimellä koliikkikeinu), hoitoalustoista ja muista lisävarusteista. Rehellisesti sanottuna meillä roikkuu katossa yhä nimiäisjuhlien viirit. Nimiäiset oli nimittäin kuukausi sitten.


Noh, mites se minien eka mummolareissu ilman meitä meni? Kun palattiin ja soitettiin mummolan ovikelloa, juoksi mummi ovelle tukka putkella. "Tulitte juuri kreivin aikaan!!!!!!!" "Ei, ei meillä mitään kaaosta ollut, A on nukkunu melkeen kokoajan." Niin ja B taisikin sitten huutaa melkeinpä koko parituntisen. Hups. Kuulemma pääsevät kuitenkin vielä toistekin kylään.....



Loppujen lopuksi neiti B:n kurja olo ei loppunut siihen, että pääsi äitin syliin. Huuto ja elämän suuri kurjuus jatkuikin vielä sellaiset kevyet seitsemän tuntia. Ja kun rakas tyttäremme vihdoin ja viimein uupui kaiken huudon ja valvomisen jälkeen, alkoi veli kaivata syliä keskellä yötä.

Meillä oli päivällä kivaa kahdenkeskeistä aikaa ilman minejä, mutta kyllä sitä pari kertaa keskiyön jälkeen kirottiin, että ei enää ikinä omaa aikaa jos tämä on lopputulos. Ainahan sen on kolahdettava omaan nilkkaan...... Eli keskitytäänpäs tänään ihan vaan eilisestä palautumiseen ja kotona olemiseen. Jospa se taas tästä.......



N


2 kommenttia :

  1. Hei. Ihana blogi sinulla ja mukavaa luettavaa. Muistuu niin mieleen omien kaksosteni vauvavuosi. Tuosta huudosta mitä tyttönne pitää ajattelin muutaman vinkin antaa jos olisi avuksi. Syötättekö koliikki pulloista? Me todettiin mam koliikkipullot parhaiksi. Ei mene ilmaa niin paljoa masuun. Röyhtäyttää kannattaa aina jos ei keksi miksi toinen itkee ja yrittää saada ilma pois masusta konstilla millä hyvänsä. Me jouduttiin käyttämään sakeuttajaa maidon seassa ja se helpotti kummasti ettei mennyt niin paljoa ilmaa. Lääkärinkin neuvo oli syöttöjen väli mahdollisimman pitkäksi koska joka kerta menee lisää ilmaa ja jos ei edelliset ilmat ole poistunut niin kierre on valmis. Tietenkin jos imetät niin menee vähempi ilmaa. Kaikkea hyvää teille ja jään lukemaan blogiasi <3 <3 <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Meillä on kanssa kokeiltu jo vaikka ja mitä... B:tä tosiaan röyhtäytetään mahdollisimman paljon ja nyt ollaan alettukin sillä yksinkertaisella keinolla saamaan ilmaa vähän ulos. Imetän näitä ja yöllä annetaan pumpattua maitoa pullosta. Kiitos vinkeistä, niitä ei nimittäin voi saada liikaa! Tuntuu olevan nimittäin miljoonia juttuja, mitä voisi kokeilla ja kaikkea ei kyllä itte tajua! :) Kiva jos viihdyt blogissa!

      Poista

Arkisto