PERHE R JA MAANANTAIN LÄHISEUTUMATKAILU


Tämä olkoon kertomus siitä, kuinka perhe R lähti pienellä päiväreissulle Kouvolaan ja maailmanperintökohde Verlaan, jossa vietettiin vuotuista Verla-päivää.

Poppoo pyrki lähteä matkaan mahdollisimman rennoin ja stressittömin fiiliksin, niin sanotusti lapsentahtisesti. Perhe päätti lähteä pikkuhiljaa aamiaisen jälkeen. Määritelmänä sinänsä kovin mielenkiintoinen, kun loppupeleissä lähtö tapahtui reilu kaksi tuntia itse aamiaisesta. Mutta, "ei stressiä" hoki mamma kun isukilla meinasi hermo mennä ensimmäisiin sunnuntaiajelijoihin, joiden kanssa moottoritie jaettiin jo alkumatkasta - tuona maanantaisena aamupäivänä.




Tosiaan, poppoon lähdettyä köröttelemään kohti määränpäätä, iski perheen pienimmälle sen verran kova nälkä, että eväät piti kaivaa repusta jo 10 kilometrin matkanteon jälkeen. Niin siis siinä vaiheessa kun oltiin vielä Lappeenrannan rajojen sisäpuolella. B sai kuitenkin nauttia rauhassa eväänsä pysähdyspaikalla ennen matkan jatkamista.



Reissu jatkui muutaman kymmenen minuutin ajan, kunnes tietyömaalla jonossa seisominen vei takapenkkiläisten viimeisetkin hermon rippeet. Siinä tienposkessa jonossa isi vähän heijailli pikku B:tä, jotta edes jonkinmoinen mielenkiinto olisi säilynyt päivän reissua kohtaan. Pari kiikunkaakun-liikettä ja neiti oli taas onnellinen ja jonokin onneksi kulki eteenpäin. Hitaasti, mutta varmasti. Ilman stressiä.....



Ennen Verlaan suuntaamista perhe suuntasi kauppakeskus Veturiin. Siinähän sitten olikin jo A:n vuoro ottaa vähän matkaevästä. Ei kun tuplavaunuilla pujottelemaan lastenhoitohuoneeseen ja äidinmaitopullo esiin. Ja niin oli tyytyväistä miniä sen jälkeen. Äiti sai hetken kiertää muutamat kaupat ja saivathan vanhemmatkin vähän tankattua Burger Kingissä.  Niin ja kyllähän se B:kin söi vielä lounaansa siinä kauppakeskuksen käytävällä. Hyvä ruoka - parempi mieli. Ihan koko perheellä.



Tässä vaiheessa voinee todeta, että perhe R:n päivät aikalailla rakentuvat ruoka-aikojen ympärille. Päälle parikuisten minien kanssa muuta vuorokausirytmiä ei oikein olekaan kuin tasainen ruokarytmi. Päivisin 2,5-3,5 tunnin välein on pysähdyttävä ja tankattava voimamaitoa, jotta jaksaa taas nukkua taikka vaihtoehtoisesti ihmetellä suurta maailmaa. Reissun päälle oli tällä kertaa fiksusti pakattu mukaan pullotettua maitoa kaiken käytännöllisyyden vuoksi.









Sitten sinne Verlaan. Aurinko paistoi, oli lämmin ja perhe R pääsi kiertelemään muun ihmisjoukon seassa vanhalla tehdasalueella. Tyytyväinen porukka, eikä ketään edes kiukuttanut. Ei edes isukkia, heh-he. B senkun veteli päiväuniaan vaunujen suojissa ja A-poitsu kinusi itselleen sylipaikan. Mistäs sitä muualta olisi mukavampi tutkiskella suurta maailmaa kuin äidin käsivarsilta. Äitillä sattoi käydä muutaman kerran mielessä, että olisihan sen kantoliinan mukaan ottaminen voinut olla melko hyvä idea.




Koitti myös hetki kun minit rauhottuivat molemmat päivätorkuilleen vaunujen suojaan ja vanhemmat pääsivät hetkeksi kahdestaan kiertelemään ja ihmettelemään. Totta kai mukana oli kamera, jonka muistikortille (olisipa niin paljon siistimpi sanoa "filmille") tallentui ihan muutamia kuvia sieltä sun täältä. Pääsihän se isukkikin poseeraamaan niin vakavan oloisena komean Pääsy kielletty-oven eteen. 









Kyllähän siinä sitten ehtikin taas tulla nälkä yhdelle jos toisellekin minille. Pienestä eväsrepusta kaivettiin evästä vielä muutamaan otteeseen, jotta koko porukan massut pysyivät täysinä. Kaiken kaikkiaan päivä sujui yllättävän hyvin. Jälkikäteen isin kommentti olikin, että "Odotettiin kyllä aivan kamalaa päivää, mutta hyvinhän se meni!" Se maanantai ei siis ollut kamala. Ihan kiva maanantai, vähän erilainen nimittäin. 

Kotimatkalla hulvaton huuto pääsi valloilleen vasta noin 45 minuuttia ennen kotia. Kahden pysähdyksen taktiikalla perhe kuitenkin selvitti tiensä kotiin saakka. Pientä hyssyttelyä tienposkessa ja ei kun matka jatkui.

Ja niin vietti perhe R mukavan päivän kotiseutumatkaillen. Ihan vois uusiksi ottaa.


N

2 kommenttia :

  1. Hih olipa hauskasti kirjoitettu! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näihin seikkailuihin ei muuten voi suhtautua kun huumorilla! :D

      Poista

Arkisto