SYLISSÄ JA YHDESSÄ


Jep, meillä on kaksoset. Sen huomaa ihan jo siitä, että käppäillään pitkin kyliä ja kaupunkeja meidän tuplakärryillä. Mutta joskus on niitä pieniä hetkiä kun jopa ulkopuolisen silmin saattaa hyvinkin näyttää siltä, että meillä olisi vain yksi vauva. Yleensä tyttöpuolinen sellainen. Saman mielikuvan voisi saada myös perustuen valokuviin eiliseltä ulkoilureissultamme. Jostain kumman syystä kameran kuvissa on enemmän ja vähemmän B-neitiä, eikä A:sta ole yhden yhtä kuvaa koko päivältä. B kun ei tällä hetkellä malttaisi hetkeksikään rauhottua kun samaan aikaan veljensä viihtyy erinomaisesti nukkuen sekä rauhassa maailmaa ihmetellen.


Olisikohan B:n tempperamentti yksi syy sille, että hän on jo nyt kahden kuukauden aikana vienyt täysin isänsä sydämen. Molemmat yhtä kovaäänisiä ja aina hirveä meteli päällä. Mutta taitaa sitä rakkautta olla kuitenkin jopa enemmän kuin desibelejä.

Jos rehellisiä ollaan, kello on nyt 22.30 ja M on lähtenyt jo jonkin aikaa sitten ajelemaan autolla B:n kanssa. Jos se vaikka taas vähän saisi neitiä rauhallisemmaksi. Meillä on siis A:n kanssa äiti-poika-ilta. Toisin sanoen tässä mie bloggaan ja A makoilee tyytyväisenä vierellä sohvalla ja tuijottaa miuta. Väitän, jos A osaisi puhua, se toteaisi kuinka mukavaa on olla ihan kaksistaan ja ihan hiljaa. Tämä on nimittäin melko harvinaista huvia.



Eiliselle ulkoilureissullemme (jolloin A nukkui koko ulkoilun ajan tyytyväisenä vaunuissa) saimme seuraksi myös valloittavan kahdeksankuisen serkkupojan. Nyt tuntuu hurjalta nähdä minien serkku, joka jo kovalla yrityksellä pikkuhiljaa alkaa liikkumaan itsenäisesti ja miettiä, että näistä tulee toivottavasti vielä erottamattomia leikkikavereita. Joskin mielenkiinto minien ja serkun välillä on vielä jokseenkin olematonta, mutta kattellaan muutamien kuukausien kuluttua........



Nyt kun katson itte näitä kuvia ja M ja B ovat poissa kotoa, ymmärrän ehkä taas hiukan enemmän miten onnellinen mie olenkaan tästä meidän nelihenkisestä poppoosta. Tuntuu kliseeltä sanoa, että on jo ikävä vaikka vain pari tuntia ollaan erillään. Mutta kun ihan oikeesti miusta tuntuu, että jotain täältä puuttuu. Puolet meistä. Jäädään A:n kanssa oottelemaan (tai voipi olla, että käydään iltapalalla ja suunnataan nukkumaan tästä rauhasta nauttien......)


N

2 kommenttia :

  1. Hauska miten kaksosten erilaiset luonteet alkavat jo näkyä! :)

    Ja jes sainpas kaikki postaukset luettua, ehdottomasti jään seuraamaan! Kirjoitatte molemmat tosi kivalla tyylillä plus nää teidän minit ja kuvat on tosi ihania!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Todellakin persoonat alkaa jo erottua. Nyt sitten vaan jännätään tuleeko sama linja pysymään vai vaihtaako minit osia jossain vaiheessa!

      Tervetuloa seuraamaan ! :)

      Poista

Arkisto