UMPIUNISENA VAUNUKÄVELYLLE


Kirjoitin kolme viikkoa sitten, miten isänä tarvitsen mielenkiintoisia asioita, jotta isänä oleminen olisi täydellistä. Brion lelut tuli käsiteltyä jo tuossa tekstissä, ja hulluuteni niihin lähenee jo Nellin hulluutta lastenvaatteisiin. En olisi ikinä uskonut metsästäväni 1970-luvun leluja netistä.

Nyt maailmaan on kuitenkin saatu seuraava villitys, joka sai jopa minut innostumaan. Pokémon Go -peli on nimittäin jotain uskomattoman siistiä. En ole koskaan ollut erityinen Pokémon-fani, en ole edes omistanut Pokémon-kortteja, mutta tämä peli sai minutkin sekaisin.



Aikaisemmin minulla on ollut tapana kävellä lasten kanssa 8-10 kilometrin lenkki mahdollisimman nopeaa tahtia. Nyt piti käydä pienemmillä kujilla keräämässä Pokémonit ja Poké-pallot Poké-pysäkeillä. Jälkeenpäin ajateltuna kuulostaa typerältä, varsinkaan kun tarkoitus ei ole peliä pelata tuota keräilyä enempää. Tämänaamuisen retken saldona 36 Pokémonia ja tyhjä puhelimen akku. Välttämättä 26-vuotiaan isän ei kuvittelisi tekevän moisia hölmöyksiä, mutta jos nyt tämän kerran.



Teknisen laitteen ja sovelluksen voima on kuitenkin valtava. Kun toinen kaksosista heräsi 06:40, oli järjettömän vaikea nousta sängystä syöttöhommiin. Muistaessani pelin keksin lähteä kävelylle lasten kanssa. Yhtäkkiä tulikin energiaa ja nopean suihkun jälkeen oltiinkin jo ulkona, puhelin kourassa ja lapset vaunuissa.



Kesäisin tykkään eniten aamuista. Kaupungilla tyhjää. Ulkona on viileää. Satama-Sannin vetyjono on lyhyt. Nyt oltiin siis asian ytimessä. Näitä aamuja sopii muistella sitten muutaman vuoden päästä. Äiti lepäämässä, muut nauttimassa oikeanlaisesta kesästä.


M

PS. Ehdimme unelmoimaan viime kesänä kajakista. Vaikka liikkuminen Saimaalla kiinnostaisi kovasti, välttämättä kaupungin uimarannalle en saapuisi telttailemaan.

1 kommentti :

  1. Haha täällä on 24v äiti ja isi jotka käy pokemon kävelyllä :'D koko perheen yhteistä laatuaikaa :D

    VastaaPoista

Arkisto