ELÄMÄ KOLMIKUISENA KAKSOSVAUVANA


Tiedättekö kuinka rankkaa on olla kolmikuinen kaksosvauva? Rankkaa.


Kolmikuinen kaksosvauva haluaisi olla sylissä, mutta aina syli on varattu, joko kaksosen tai likapyykkikorin johdosta. Kun vähän kitisen niin pääsen syliin, miettii kolmikuinen kaksosvauva. Aina tämä ei toimi, mutta niinä kertoina kun toimii, olo on kuin voittajalla konsanaan. Kunnes juuri sylistä pois heivattu kaksossisarus avaa suunsa ja ilmoittaa kovaan ääneen, ettei suostu tähän järjestelyyn. Kohta kaksi kolmikuista kaksosvauvaa tönöttää sittereissään ja äiti parhaansa mukaan vatkaa molempia, paijaa vähän jalkapohjista siinä samalla ja rupattelee molemmille vuoronperään.




Kolmikuinen kaksosvauva haluaisi jutella ja leikkiä. Hän ei vielä osaa tarttua omatoimisesti leluihin tai viihdyttää itseään kovinkaan pitkää aikaa. Jos vähän nyt naureskelen, niin äiti tulee leikkimään, ajattelee kaksosvauva. Samaan aikaan myös kaksossisarus levittää kasvoilleen mairean hymyn: josko ne ottaisi minutkin leikkiin mukaan. Äiti kilisyttää ja helisyttää lelua lelun perään, laulaa välillä hölmöjä itse keksimiään lauluja ja höpöttää omiaan mitä erikoisemmilla äänillä. Kolmikuinen kaksosvauva päästää muutaman kirkkaan riemunkiljahduksen, joista sisarus menee aivan hämilleen, säikähtää ja alkaa itkeä. Mikäs se oli. Kaksosvauva hämmentyy yhtäkkiä muuttuneesta tilanteesta ja yhtyy sisaruksensa nyyhkytykseen. Taas äiti hyssyttelee molempia. Ei hätää, se oli vain sisaruksesi.


Kolmikuisella kaksosvauvalla on useaan otteeseen päivässä nälkä. Se saattaa yllättää, mitä odottamattomimmalla hetkellä ja mitä luultavimmin kuin ajastetusti samaan aikaan kuin kaksossisaruksella. Kolmikuinen kaksosvauva tietää, että nyt kannattaa huutaa niin kovaa kuin sielu sietää. Jos nyt huudan lujempaa, äiti varmasti ruokkii minut ensin. Aina huuto ei kuitenkaan auta ja joskus on jäätävä jonottamaan omaa vuoroa. Myös siinä vaiheessa kannattaa kokeilla useamman kerran kovempaa huutamista. Tai jos vaikka välillä vaan nyyhkyttäisin ja pääsisin säälistä ruokailuvuoroon, pohtii kolmikuinen kaksosvauva.






Ruuan ja leikin lisäksi kolmikuinen kaksosvauva tarvitsee reippaasti lepoa ja unta. Ympärillä kuitenkin tapahtuu kokoajan jotain jännää ja kyllähän se sisaruskin valvoo. Millään ei tekisi mieli nukkua. Jos äiti ei omatoimisesti osaa joko lukea kolmikuisen kaksosvauvan naamasta reaaliaikaista väsymysmittaria tai katsoa kellosta mahdollista hereilläoloaikaa, ollaan taas huudon äärellä. Alkaa väsyttää, kiukuttaa ja inhottaa oikein olan takaa. Tähän katastrofiin on hyvä vetää myös kaksossisarus mukaan ja aloittaa yhteinen unenvastainen mielenosoitus. Tässä vaiheessa kolmikuinen kaksosvauva lyöttäytyy sisarensa kanssa yhteen ja pohtii, että nyt pistetään ranttaliksi ja katotaan, mitä äiti sanoo. Äiti repii hiuksia päästään, mutta kovan taistelun voitettuaan, voi katsoa rakastavasti kahta vastoin tahtoaan uneen sammunutta kolmikuista kaksosvauvaa ja miettiä, että jeah, voitto kotiin äiti vs. kolmikuiset kaksosvauvat 1-0.


Entäs millaista on olla kolmikuisten kaksosvauvojen äiti? Ihan yhtä rankkaa. Mutta sitten ne makaavat lattialla keskenään, heiluttavat innoissaan käsiään ja jalkojaan pienten riemunkiljahdusten kera. Eikä kumpikaan vauva säikähdä sisarustaan, vaan kevyesti repii pienellä kätösellään tämän silmämunaa irti päästä. Kolmikuinen kaksossisarus vastaa lempeästi naurahtaen ja äiti tietää, että näiden kolmikuisten kaksosvauvojen elämä tulee olemaan todella rikas.


N

PS. Klo 13.29 ja kaikki tämä jo tältä päivää koettu. Olisko aika juoda päivän neljäs kahvikupillinen.

1 kommentti :

  1. Eikä, olipas tää hauska! Kieltämättä oman elämän ongelmat tuntuu nyt mitättömiltä heidän ongelmiin verrattuna!

    VastaaPoista

Arkisto