IHAN OK ONNISTUNUT REISSU




Ja niin alkoi matkamme kohti Helsinkiä aurinkoisena keskiviikkoaamuna himpun ennen yhdeksää. Totta kai koettelemukset alkoivat jo ennen junaan pääsemistä. Ensimmäiset niskakakat hoideltiin siis jo rautatieaseman parkkiksella. Tästä se lähtee, mietittiin hikikarpalot otsalla. Junaan päästin kuin päästiinkin yhdessä koossa ja minit ehtivätkin uinahtaa sopivasti, joten heidät roudattiin vaunukopissa perhehyttimme lattialle. Siellä he nukkuivatkin koko matkan. Whaaaaat?!?!! Vähän liian kepoinen alku reissulle. (Tässä vaiheessa huomasin itse, että housutkin oli revenneet alkutohinoissa...) 


Perillä suuntasimme hotelliin ja minnekäs muuallekaan kuin Terveystaloon. Tuli hoidettua ensimmäinen lääkärireissukin toisella paikkakunnalla. Loppu hyvin kaikki hyvin, eikä B:n yllättäville iho-oireille löytynyt syytä ja olo koheni nopeasti. Supersäikähtäneet (ja vähän järkyttyneet) vanhemmat olivatkin sitten loppureissun osittain varpaillaan seuraillen neidin vointia. Kaikki meni kuitenkin hyvin, eikä lastenklinikan päivystykseen saatua lähetettä tarvinnut käyttää.

Meillä on suuri epäilys, että B:n reaktio oli allerginen ja johtui ehkäpä hotellin pyyhkeestä, jota käytettiin pyllypesun jälkeen. Reaktio nimittäin toistui toisenkin kerran, joskin paljon lievempänä. Loppuajan käytimme kosteuspyyhkeitä ja omia harsoja ja pyyhkeitä, eikä mitään erikoista enää ilmennyt. 










Alunperinhän oltiin suunniteltu menevämme Suomenlinnaan kun kerran ilma oli hyvä. Suunnitelma kuitenkin hiukan kariutui kun tuntui vähän turhan pelottavalta lähteä merelle B:n voinnin seurannan vuoksi. Pienen jännityksen siivittämänä kiertelimme aurinkoisessa säässä ulkona ja suuntasimme lopulta Löylyyn. Hetki siinä taivasteltiin ja mietittiin, uskalletaanko ottaa riski ja tilata juotavaa. M otti vielä isomman riskin ja kävi tilaamassa ruokaa. Mikä siinä kuitenkin onkaan, että vauvat haistavat vanhempien ruuan? Meni ne poropullat ja lohikeitto ahmimallakin masuun, jotta syli vapautui kiukuttelijoille.




Loppujen lopuksi kuitenkin päästiin hiukan nauttimaan rauhallisesta fiiliksestäkin cokista siemaillen, prinsessa B sylissä tietysti. Onneksi paikalla oli muitakin pieniä lapsia ja "iloiset" vauvankarjaisut hukkuivat tuulen ja puheen sorinaan. Ainankin niin haluaisin uskoa.







 Koska elämä kahden 12-viikkoisen kanssa on yhtä ruoka-aikaa ruoka-ajan perään, tuntui ihanalta palata hotellihuoneeseen, rauhalliseen tukikohtaan. Isona plussana saatiin huone käyttöömme jo aamupäivällä yhdentoista maissa kun saavuimme Helsinkiin eikä päivää tarvinnut palloilla ympäri ämpäri.

Minit osoittautuivat oikein onnellisiksi loppupäivän ajan. Hotellihuoneessa naureskeltiin ja hymyiltiin ja elämä tuntui loistavan noin niinkuin muutenkin. Vaunuissa taas koppia pidettiin auki, jotta pienet saivat seurata ympärilleen ja viihtyivät oikein hyvin. Enää kun siellä vaunuissa ei aina vaan nukutakaan...







Illalla päätettiin kuitenkin uskaltautua ja lähteä Suomenlinnaan käväsemään. Meidän suureksi ihmetykseksi minit jaksoivat kuin jaksoivatkin jatkaa vaunuissa hengailua. Välillä hiukan torkkuen, mutta suurimman osan ajasta kopistaan kuikuillen.










Kiepsahdus Suomenlinnassa oli lyhyt, mutta antoisa. Illalla ilma oli mitä loistavin ja lautalla tuuli mukava vilpoisa kesätuuli.



Ruokailut minien kanssa ulkona ovat kevyesti sanottuna haastavia. Löylyssä hotkaissun aterian jälkeen päätimme pelata varman päälle ja hakea noutoruokaa mukaan hotellihuoneeseen. Kannellinen purkki on nimittäin hyvä ratkaisu kun on suuri todennäköisyys, että ruokailu keskeytyy vähintään kerran ja voi olla epävarmaa, millä aikataululla syömistä pääsee jatkamaan.






Ilta hotellissa jännitti myös. Ihan vain pikkuisen. Tai vähän enemmän. Vaikka raahasimmekin matkalaukussa jumppapallon mukanamme ihan vain hätätilanteita varten, on ympäristö ja välineet aivan erilaiset kuin kotona. Ei sittereitä, ei tuttuja pinnasänkyjä, ei omaa vessaa ja hoitoalustoja.....
Kaikki meni kuitenkin paremmin kuin hyvin. Loppujen lopuksi itse nukahdin A:n kanssa jo kahdeksan jälkeen illalla parisänkyyn. M nukutti B:n sohvasta avattuun varavuoteeseen, kävi saunomassa ja palasi nukkumaan B:n (ja unipupujen....) viekkuun.
Aamulla jatkoin itse unia minien kanssa ja M kävi ensimmäisenä aamupalalla. Sillä aikaa me heräilimme, syötin minit ja M:n saavuttua lähdin vuorostani nauttimaan hotelliaamiaisesta. Oli muuten ärsyttävää olla yksin!!!!!!! KAKSI kertaa kun olin hakemassa leipiä ja aamupuuroa, oli kahvikuppi korjattu pois pöydästä... Kolmannella kerralla ehdin paikalle pyytämään tarjoilijaa jättämään kahvikuppini paikalleen, sillä en ollut ehtinyt vielä edes puolia juoda.... Huoh.


Aamiaisen jälkeen startannut päivä nro 2 alkoi huoneen luovutuksella ja matkalaukun pakkaamisella. Minit vaunuihin ja kamppeet messiin. B:n varustuksista löytyi kuvanmukaisesti niin yksi hänen kolmesta unipupustaan, muutama lelu sekä iPad. Mitä muuta 3kk vauva tarvitsisikaan...





Niinhän se taisi olla Mini Rodinin AW16 drop1 julkistus ja suunnattiinkin Punavuoren peikkoon ihan vaan ihmettelemään. Yhdet bambit molemmille mineille kuitenkin lupauksista huolimatta lähti mukaan. Muttakun ne oli niin kivat....



Oli meillä myös vähän erityislaatuisempaa ohjelmaakin suunniteltuna. Oltiin sovittu tapaaminen muiden kevään kaksosäitien kanssa. Kokoonnuttiin sateisen ilman vuoksi Sanomatalon kahvilassa kymmenen tuplaäidin (ja 17 vauvan) voimin. Meillä on mahtava porukka Facebookissa ja ollaan jo raskausajoista lähtien jaettu paaaaaaljon asioita, joten oli mukava vihdoin tavata murto-osaa heistä. Vertaistuella on oikeasti suuri merkitys tässä elämäntilanteessa ja kaikista parasta on kun pääsee jakamaan ajatuksia toisten tuplamutsien kanssa, ketkä elävät todella samalla aallolla.




Siinä se sitten oikeastaan olikin. Kaikki, mitä tehtiin kahden päivän aikana Helsingissä. Ensimmäisellä perhereissulla. Kotimatkalle M kävi hakemassa aseman Burger Kingistä evästä ja matka taittui myös kotiin päin muitta mutkitta kun B malttoi nukkua rauhassa kopassaan ja A seurusteli meidän kanssa rauhallisin mielin.

Joo, ei ollenkaan paha reissu. Lääkärikäyntiä lukuunottamatta kaikki sujui paljon paremmin kuin odotin. Vaikka toisena päivänä minit hiukan muistuttivatkin huutotaidoistaan, oli reissu pääpiirteittäin oikein rauhallinen. Vauvat nyt itkee aina, joten pientä ei edes lasketa. Yö meni odotuksia sutjakkaammin ja tulipahan nukuttuakin pitkät unet. Junassa kaikki oli kondiksessa ja omassa perhehytissä ei pieni itkukaan olisi häirinnyt muita.

Kaiken kaikkiaan kai sitä uskaltaa myöhemminkin poistua kotoa. Saa nähdä milloin ja mihin suunnataan ensi kerralla. Kynnys ainakin pieneni huomattavasti. Uskaltaa näitä vauvoja vissiin ulos viedä vaikkeivät helpoimpia tapauksia olekaan.


N

ps. M, olen ihan oikeasti iloinen, ettet kävellyt koko reissua Pokemoneja metsästäen. Joo, se vähän nolottaa...

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti

Arkisto