KUN ME JÄÄTIIN KOLMISTAAN



Hävettää jopa vähän myöntää, että tähän saakka ollaan minien syntymästä lähtien oltu kahdestaan kotona ja samalla kynnys yksin jäämiseen on kasvanut valtavasti. Suorastaan pelottaa ajatus kokonaisesta päivästä ja varsinkin yöstä ilman toisia apukäsiä.

Lauantaina kohtasin todellisuuden kun mies lähti luokkakokoukseen. Jotta myöhemmin voin muistella tuota historiallista päivää, jaan tapahtumakertomuksen kanssanne. Ta-ta-da-ta-da-ta-daaaaaaa




12.49 M toivottaa hyvät päivänjatkot, sulkee ulko-oven perässään ja poistuu. Tässä sitä nyt istutaan kahden sittereissä nukkuvan minin seurassa. Tästähän tulee loistopäivä. Nukkuiskohan nää kokoajan........ Jos sitä vaikka vähän vauvakirjoja täyttäisi tässä ohessa. Pyykit pyörii koneessa ja kämpässä soi rauhoittava imuri. Niin siis ei se oikea imuri (ihan kun joku täällä nykyään oikeaa imuria edes käyttäisi.......) vaan iPhone-appi, joka huudattaa minejä rauhoittavaa imurin surinaa. Tässä viikkojen saatossa on itse jo oppinut suodattamaan koko surinan, eikä sitä melkeinpä edes huomaa enää.



13.32 Ne nukkuu yhä?! Jos sitä pumppais vähän maitoa pulloon ja selais parit nettikaupat läpi.... Siivotahan nyt vois, mutta kun ei kiinnostais. Antaa olla. Jos vaikka myöhemmin. Otetaan nyt ihan rauhassa.

13.41 Molemmat avasivat silmänsä samalla sekunnilla. Huudon kera.  Ehdinkin ihmetellä samanaikaisia päiväunia.... Eihän se olisi voinutkaan olla totta. Sitähän miekin.




14.09 Sisko keinuu sitterissä ruuan ja huudon jälkeen jättämät kyyneleet poskillaan.  Hetki sitten se iski - nimittäin nälkä sillä samalla silmänräpäytyksellä. Vaihdappa siinä sitten vaippaa "kiiresemmälle" kun kumpikaan ei jaksaisi odottaa. On se nälkähuuto-orkesterin esiintyminen vaan kaksin aina kaunihimpi. B:n raivareiden johdosta loppujen lopuksi hän sai tyytyä pullotettuun maitoon tyynyn tarjoilemana, jotta veli sai keskittyä myös omaan ateriaansa.  Hyvä ruoka ja parempi mieli. Kyyneleet muistona hetki sitten tapahtuneesta kärsimyksestä.



14.36 B jatkaa uniaan sitterissä. En uskalla siirtää, jotta säilyttäisiin toiselta huutokohtaukselta. Antaa levätä. A viihtyy tämänhetkisellä ykkösleikkipaikalla, olohuoneen vihreän huonekasvin alla. Yksikään lelu tai leikkimatto ei kiinnosta samalla lailla kuin kyseinen kasvi. Yritin pitää seuraa, mutta kasvi riittänee viihdykkeeksi. Nyt voisi yrittää siivota vähän keittiötä ja tyhjentää tiskikonetta.




15.28 Ei se A kauaa jaksanut yksin hengailla. Tiskikoneen tyhjennys sai jäädä ja ei kun lattialle makaamaan pojan seuaksi. Nyt A kuitenkin väsähti selfiekuvailuun sekä huonekasviin. Oiskos aika ottaa välipalaa.



15.33 Mamma herkuttelee nyt M:n tekemällä venäläisellä Olivje-salaatilla. Ja taas syvä hiljaisuus - ehkä kymmenen sekunnin ajan.

16.00 Salaatin jälkeen äiti levähti hiukan A kainalossa. Joskaan A ei levähtänyt vaan piti vahtia hereillä. No, silti pikku päikkärit. Nyt oliskin sitten aika taas syödä, ilmoittelee A.






16.38 Ruuan jälkeen onkin sopiva aika vaihtaa osia. A simahti totaalisesti kaiken rankan leikin ja tankkaamisen jälkeen. B taas on kaikissa voimissaan silmät kiiltäen LEIKKIMÄÄÄÄÄN!




17.09 Kävin laittamassa pyykit kuivuriin niin johan neiti B oli nukahtanut kesken leikin... Ehdin jo nanosekunnin miettiä, ettei ensi yöstä tule mitään jos koko päivä menee uinumiseen. Mutta sitten ne silmät lävähtikin jo auki. Niin siis molemmilta. B:llä tietysti hervottoman huutoraivarin kera kun tajusi, että oli tahtomattaan nukahtanut. Yleensähän neidin motto on, ettei päivällä nukuta, ettei vain menisi mitään ohi. Pöljä tytsy..... Tiskikone olisi yhä tyhjentämättä...







19.24 muutaman kakkavaipan, ruokailun, mielenpahoittamisen, masuhieronnan ja leikkituokion jälkeen. Huomaa, että ilta lähestyy ja pidot paranee. Just sain oman ruuan lämpimäksi ja niin A ilmoitti, ettei muualla ole hyvä kuin sylissä. Ja kyllä, kokeilin kaiken muun. Tässä hän nyt tyytyväisenä virnistelee sylissä. Äitikin rakastaa sinua. B maiskuttaa tuttia vieressä, mutta tutti se ei millään pysy suussa. Hermothan siinä menee - tyhmä tutti. Kana ja riisi on ihan hyvää kylmänäkin.





19.41 Toivoisin niiiiiin, että kohtapuolin alkavat iltatoimet sujuisivat ja pääsisimme kaikki tämän päivän puolella nukkumaan. Oma äitini laittaa viestiä, että tulee käymään - apukäsiksi siis. 

20.34 B ei ole varmaan ikinä syönyt illan viimeistä ateriaa yhtä mallikkaasti kuin nyt mummin sylissä. Vieraskoreutta, sanon minä.... Pakko tämän rauhallisen tunnelman on jossain kohti tyssätä.

21.34 NE NUKKUU?!?!?!?!?! Mummi auttoi jonkin aikaa toimimalla apusylinä ja ojentamalla tuttia. Nyt asunnossa vallitsee pimeys. Aurinko laski, mummi lähti ja unen rajamailla olevat minit heiluttelevat käsiään vielä viimeisillä voimillaan. Eiköhän ne kohta herää.



22.00 Kai se on uskottava, että tämä ilta oli äärettömän helppo. Suhteellisen vähän itkua, vielä vähemmän suoraa huutoa sekä kaksi nätisti syövää ja nukkuvaa miniä. Öööööh, tällästä en kyllä odottanut. En sitten ollenkaan.

Täysin nappisuoritus tämä ei ollut. Loppupeleissä kriittisimpään aikaan sain ylimääräiset apukädet. Sen lisäksi otin varman päälle ja nukutin A:n olohuoneen sohvalle ja jäin itse nukkumaan viereen. B pääsi onnellisesti uinumaan pinnasänkyyn unipupujen sekaan.

Loppupeleissä päivä ei kuitenkaan ollut niin pelottava kuin, mitä jännitin. Mitä luultavimmin siis tulen selviämään syksystä, kun M palaa töihin. Saa nähdä mihin kuntoon koti räjähtää, mutta se onkin asia erikseen.

Loistokkaan illan jatkoksi minit nukkuivat oivat yöunet ja heräsivät syömään vasta puolen viiden aikaan aamusta, jonka jälkeen molemmat vielä jatkoivat unia. Sunnuntaiaamu vietettiin rennoin fiiliksin puoliunessa loikoillen vielä pitkään.


N

1 kommentti :

  1. Eikäää miten ihania kuvia muruliineistä! 😍😍😍

    VastaaPoista

Arkisto