PASKA ISKÄ



Kuten jo aiemmassa ISI-tekstissä kirjoitin, isyys ei ollutkaan ihan helppoa. Parina edellisenä viikkona on tuntunut täysin päinvastaiselta.
Hyvänä isänä oleminen onkin vaikeaa ja helpompaa on olla paska iskä, ja vielä paskempi aviomies.

Pari viikkoa on nyt tiellä tapaa eletty kriisissä, tai ainakin nyt on herätty siihen, että toimimme väärin.
Jutellessani odottavien vanhempien kanssa, kerron miten vauva-arki on erittäin rankkaa parisuhteelle.
Heidän onkin hyvä alkaa stressaamaan sitä jo raskauden ensimmäisellä kolmanneksella, EI!



Siinä missä minusta tuntuu, että olen maailman paskin iskä ja vielä paskempi aviomies - Nelli sanoo samaa, ei kuulemma ole hyvä lainkaan.
Molemmat ovat siis niitä maailman huonoimpia.
Vai olisiko se sitä, että ollaan asioista eri mieltä, ja hermoja ei kolmen kuukauden jälkeen ole hirveästi jäljellä?

Olen kolmen kuukauden aikana huutanut, kiroillut, käynyt nukkumaan vaikka olisi pitänyt auttaa, jättänyt ruokaa laittamatta, vaipan vaihtamatta, parran ajamatta ja paljon muuta.



Raskausajan neuvolakäynneistä muistan neuvolatädin todenneen geneerisesti "odottavalla äidillä voi olla mielialavaihteiluita" ja "vauva-arki saattaa olla aika rankkaa".
Todellisuus on se, että odottava äiti voi olla hetkittäin sietämätön, ja parisuhde voi vauva-arjessa unohtua täysin.

Siinä missä mielialavaihteluihin voi varautua jotenkin useamman vuoden yhdessäolon kokemuksella, parisuhteen heikentyminen tulee täysin yllätyksenä.
Kun elämä ennen lapsia on ollut spontaania, aktiivista ja täynnä rakkautta, nyt se se on kaikkea muuta.
Tämä saattaa kuulostaa synkältä, mutta se ei välttämättä ole sitä.
Jos lapsia on haluttu, tähän on vain osattava varautua.



Kun vajaa vuosi sitten sain neuvon eräältä 6-vuotiaiden kaksosten isältä parisuhteen ylläpitämisen tärkeydestä, ihmettelin hänen sanojaan. Nyt ymmärrän.
Elämään tulee yksi tai useampi rakkauspakkaus, mutta ne ikään kuin vievät rakkauden pois vanhempien väliltä, vetävät vanhempien rakkauden itseensä.
Lapsi on onni, mutta vielä isompi onni on kun saa kasvattaa niitä rakastamansa ihmisen kanssa.
Tätä tulee vaalia.
Lapsi tulee aina rakastamaan vanhempiaan, mutta vanhempienkin tulisi rakastaa toisiaan.
Parisuhde on helppo tuhota, samoin lapselle tärkeä perhe.

Vanhempien välisestä rakkaudesta tulee vähemmän tärkeää, kun vaippaa tai ruokaa huutava pakkaus tai kaksi on kiireellisempi.
Vauva-arjessa on oltava joustava ja muistaa, että tilanteeseen on ajauduttu ihastumisen ja rakastumisen vuoksi.
On haluttu lapsia maailman parhaan ihmisen kanssa.
Sitä ei pidä hylätä sen takia, että toinen idiootti vaihtaa vaipat aina väärin, tai toinen sanoo unisena, hermot menetettyään keskellä yötä jotain loukkaavaa.



Todellisuudessa harvempi meistä on luultavasti paska iskä, vaan todennäköisesti se paras mahdollinen omille lapsille. Sama koskee äitejä.
Tunne on toivottavasti väliaikainen, niin pitkään kunnes lapsi osaa sanoa ääneen "rakastan sinua".

Tänään alkaa elämässämme taas uusi kappale, kun tämä isi lähtee töihin. Vaikka töihin tekee jo mieli, työkavereita ja "asiakkaita" on jo ikävä - on haikea fiilis jättää perhe kotiin, ja pitkä yhteinen kesä taakse. Uskon kuitenkin maailman parhaan äidin ja vaimon selviytyvän erinomaisesti, ellei jopa paremmin kun minun häslätessä vieressä.


Hyvin tämä menee - kohta harmittaa kun lapset menee jo kouluun.

M


3 kommenttia :

  1. Kyllin hyvä äidiksi, isiksi ja rakkaaksi riittää ja se on paras omalle perheelle. ����

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näinhän se on. Tämä tuntuu vain olevan niitä asioita, joita ei ihan heti ymmärrä. Haluaa olla jotain täydellistä, minkä on nähnyt vain elokuvissa.

      Poista
  2. ihanasti kirjoitettu! Ja ihana kuva teistä tämä viimeinen. :)

    VastaaPoista

Arkisto