SYKSYLLÄ MEITÄ ONKIN YKS PLUS KAKS




Niin ne minit täytti 3kk, M lähti töihin ja meidän yhteinen kesä loppui. Kotiin jäätiin minä ja minit ihan kolmistaan. Kesä ei jatkunutkaan ikuisuutta, niin kuin jossain vaiheessa itselleni uskottelin. Kuten jo aiemmin täälläkin pohdiskelin, kotiin jääminen yksin pitkän kahden aikuisen yhteistyön jälkeen tuntui kovin pelottavalta. Voinen ehkä myöntää, että viikonloppu meni hermoromahduksen partaalla enkä ole varma kuka itki eniten: A, B vai äiti.


Pari päivää kotona on nyt takana. Maanantai alkoi aamusta oikein hyvin, mutta huipentui iltapäivällä minien yhtäaikaiseen huutokonserttiin, joka kesti mukavat pari tuntia. Heti ensimmäisenä päivänä opin, että jaloista saa kovan paikan tullen melkein toimivat kakkoskädet. Päivän päätteeksi kun M palasi kotiin, ilmoittauduin vapaaehtoiseksi ruokakauppaan sekä ruoanlaittoon. Vihaan molempia, enkä muista milloin viimeeksi näin olisi käynyt.


Toinen päivä sujuikin huomattavasti kepoisammin, kun hiukan ensimmäisestä päivästä viisastuneena ymmärsin ajallaan nukuttujen päiväunien tärkeyden. Sain kuin sainkin tainnutettua minit PARIN (!!!!) tunnin SAMANAIKAISILLE (!!!!!!!!!!!!!!!!) päikkäreille. Siinä oli muuten mamma rinta rottingilla, kun tuohon huippusuoritukseen olin kyennyt. Iltapäivällä kaveri kävi kylässä ja vieraskoreus iski molemmille. Heh-he, taidanpa kutsua vieraita joka toinen päivä.......



Toisaalta M:n töihinpaluu tuli todella hyvään saumaan. Minit on tosiaan jo kolmikuisia. Paljon on käyty jo läpi erilaisia vaiheita ja paljon on ehtinyt muuttua. Suurin muutos on iltahuudon loppuminen. Illat on olleet jo useamman viikon melko helppoja. Meillä käydään nukkumaan klo 20-22 ja YLEENSÄ nukutaan ensin pidempi pätkä eli noin 5-8h, jonka jälkeen nukutaan vielä pari 3h pätkää. Eli kyllähän siinä hyvällä lykyllä saa itsekin unta. Välillä toki on öitä kun tuntuu, että pitkin yötä on tullut valvottua, kun minit heräilevät vuoronperään. Mutta silti, en olisi jaksanut yksin hoitaa yösyöttöjä vielä kuukausikaan sitten. Nyt menee ihan ok. Enempää en uskalla kehua, ettei taas kolahda omaan nilkkaan.


Rankkoja päivistä tekee se, että valveillaoloaikanaan minit vaativat huomiota. (Joojoo, oikeasti päivistä tekee rankkoja kahden vauvan samanaikainen huuto, mutta en nyt jaksa puuttua siihen kurjuuteen......) Ja vähän lisää huomiota. Jos et jaksa ilveillä, ääntelehtiä, kilisyttää leluja tai vatkata sylissä, täyttyy koti kitinästä ja itkun nyyhkytyksistä. 8 tuntia päivästtä sirkuksen ylläpitoa kahdella aina vähän eri ilveilyjä kaipaavalle vauvalle saa suupielet vähän puutumaan. Silti suloisin asia päivässä on kun kaksi onnellista ja tyytyväistä miniä naureskelee ujosti.

Eilen olin todistamassa sydäntäsärkevän suloista hetkeä kun vierekkäin köllöttelevät minit selkeästi hoksasivat toisensa, katsoivat toisiaan ja naureskelivat käsiä ja jalkoja huitoen. Niiiiiiin olen ehtinyt odottamaan sitä, että he hoksaisivat toisensa hiukan paremmin. Ilmeisesti nyt ollaan menossa sinne suuntaan. Yhteinen kiemurteluhan siis loppui tuolla kertaa A:n itkuraivareihin kun masua alkoi kipristää. Noh, seuraavaa SITÄ hetkeä odotellessa.



Tästä syksystä tulee varmasti hyvä. Luultavasti tulen olemaan kotona enemmän kuin koskaan aiemmin. Seurassani on kaksi ehdotonta suosikkityyppiäni (vaikka meidän kolmen paras ystävä ja loistoisi onkin päivät poissa) ja vaikka kuinka tuntuisi, kahta samanlaista päivää ei varmasti tule. Nyt eletään ikimuistoisia hetkiä ja tällä mammalla on nyt kaikki usko itsessään.


N

PS. Lunan tämänpäiväisen mustavalkoisen letti-bodyn katsominen riipii sydäntä kun meni niin ohi suun Vimman tänään myyntiin laittamat uudet letit....... Oi-voi. No, ei niitä ollutkaan laskettu miun budjettiin, mutta pakkohan tässä on marmattaa kun muutkin.

2 kommenttia :

  1. Hei!

    Mistä noi valkoiset kolitsipökät on? Tosi kivan näköset! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nuo ovat Lindexiltä! Joskin taisin ostaa kirppikseltä, jos oikein muistan :)

      Poista

Arkisto