ISI, ПАПА, MINUN MIES


M on paras isä, mitä minit voisivat saada tai minä heille toivoa. M on alusta saakka - jo ajasta kun minit vielä olivat kasvamassa masussa - ollut läsnä. Voin myöntää, että ei ole yllätys sillä yhteiseen arvomaailmaamme kuuluu vahvasti perhekeskeisyys. Sellainen perhe, missä rakastetaan, tuetaan, ymmärretään ja ennen kaikkea juurikin ollaan läsnä.


Ennen minien syntymää M oli varma ja itseluottavainen tuleva isi. Sitten koitti synnytys, jossa hän oli parempi tuki kuin olisin osannut odottaakaan. Rehellisesti en muista kovinkaan tarkasti mitään koko synnytysviikolta, mutta sen kyllä muistan, että M oli läsnä niin paljon kuin sairaala antoi periksi. Minien synnyttyä M oli äärettömän huolestunut isi. Kiirelliseen sektioon hän ei loppupeleissä päässyt mukaan vaan jäi käytävälle odottamaan kunnes ovet aukesivat ja lääkärit rullasivat pientä tyttöämme osastolle. Lähes päivittäin kuulen kun M selostaa B:lle kuinka "olit niin pieni kun tavattiin ja isi oli niin tavattoman huolissaan sinusta".

Tuore isi oli kuitenkin onnensa kukkuloilla. Äiti taas oli erittäin nuutunut, kipeä ja uupunut synnytyksestä, mutta eihän se haitannut sillä M oli hoitamassa minejä 12h päivässä sairaalassa - koko vierailuajan ja vähän yli. Ensimmäiset kolme päivää makasin itse sairaalasängyssä ja M hoiti jokaisen vaipanvaihdon, aamupesun ja lisämaidon syöttämisen. Itse makasin paikoillani ja otin minejä vain vuorotellen viereeni ja tissille.


Ennen syntymää niin itsevarma isi muuttui pian hiukan epävarmemmaksi. Kotiuduttuamme sairaalasta viidentenä päivänä, olimme molemmat melko kuutamolla. Mitä tehdä ja miten? Ensimmäiset kolme kuukautta M oli kotona ja osallistui kaikkeen. Pumppasin osan maidosta pulloon, joten M osallistui todellakin kaikkeen niin syötöistä vaipanvaihtoihin ja nukuttamisiin. Oltiin niin hyvä tiimi ja minit sai (toivottavasti) erinomaista hoivaa ja paljon rakkautta osakseen.



Perheen henkisen hyvinvoinnin vuoksi kuitenkin kolmen kuukauden jälkeen M:n töihin paluu oli oikeastaan aika hyvä juttu. Liika aika yhdessä on liikaa. Totta kai isiä on harmittanut kun ei enää voikaan olla 24/7 seuraamassa minien kehitystä ja uusien taitojen oppimista. Mutta tiedättekö sen onnellisen huudahduksen kun M saapuu kotiin ja tervehtii minejä äidinkielellään "ПРИВЕТ КРАСАВЧИКИ!". Minit eivät vielä ymmärrä tuon hetken suurenmoisuutta, mutta minä kyllä ymmärrän. Työpäivän jälkeen M tulee perheen luo ja HALUAA olla meidän kanssa. Hän vaihtaa vaippoja, leikkii, paijaa, pitää sylissä ja lohduttaa. Nyt kiinteitä pikkuhiljaa aloiteltuamme M pääsee taas osallistumaan myös ruokailuihin.


M on meille maailman paras isi ja aviomies. Isänpäivänä hän ei saanut onnittelukorttia mineiltä tai minulta. Ehkä tämä oli nyt sitten omanlaisensa isänpäiväonnittelu. Rakastamme sinua. Kiitos, että olet läsnä.



N (&minit)


PS. M:n ja minien mustat nahkarusetit For Minis and Mommies

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti

Arkisto