KAKSOSHETKET


Meillä niitä kutsutaan kaksoshetkiksi. Ne ovat hetkiä, kun oikeastaan kaikki pysähtyy. Eräs toinen kaksosäiti kuvasi noita hetkiä hyvin. Ne ovat minien kahdenkeskisiä hetkiä, jolloin on vain "minä ja sinä vastaan maailma".



Minien kasvettua yhdessä erittäin lähekkäin masussa ennen syntymää, joutuivat he muutamaksi päiväksi eroon päästyään maailmaan. Minulla on puhelimella otettu kuva pienistä ryttyisistä kääröistä heidän tavatessaan ensi kertaa. Kätilö asetti heidät aivan nenät vastakkain sairaalan pieneen vauvasänkyyn. Siinä ne sitten tuhisi. Ja ovatkin tuhisseet yhdessä nyt yli puoli vuotta.

Kesti oikeastaan melko pitkään ennen kuin minit alkoivat reagoida toisiinsa. Kuukausi tolkulla he vain möllöttivät lähekkäin sen suurempaa katsettakaan toisilleen luomatta. Välillä hikkasivat samaan rytmiin. Pikkuhiljaa kuitenkin he alkoivat kiinnostua toisistaan. Aluksi vain nanosekunttien mittaisina välähdyksinä, mutta ajan kuluessa olen kyllä saanut varmuuden, että heistä tulee vielä olemaan paljon seuraa toisilleen. 




Tällä hetkellä minit viettävät luonnollisesti lähes kaiken ajan yhdessä. He pyörivät lattialla vierekkäin, leikkivät samoilla leluilla ja syövät vuorotellen toistensa nyrkkejä. Nyt ensimmäisten hampaiden puhjettua (ne muuten puhkesivat molemmille saman päivänä!!!!) toisen ikeniä on ilmeisesti oikein mukava rapsutella.

Välillä minit jokeltelevat toisilleen, korottavat ääntään kun alkaa kiukuttaa ja tietysti alkavat huutaa yhtä huutoa kun napataan toisen korvasta vähän turhan kovin ottein. Toisaalta toisen itkiessä, toinen saattaa hivuttautua lähelle ja tuijottaa sisarusta myötätuntoisesti. Hätähuudon alkaessa myös toinen yhtyy huutoon.

Itseasiassa varmaan kysytyin kysymys on: "Alkaako toinen itkeä jos toinen itkee tai herääkö toinen toisen itkiessä?" - Ei ala, eikä herää jos hänellä on muuten kaikki hyvin. Jos molemmat ovat väsyneitä tai nälkäisiä, yhtyvät he toistensa tuskaan. Välillä tuntuu, etteivät he oikein edes tiedä kummalla se hätä on, mutta kiukuta täytyy yhdessä. Toisaalta toinen saattaa myös nukkua sikeästi samalla kun toinen huutaa korvan juuressa.

B on oppinut kierimisen ja välillä isoveikka jääkin harmistuneena kyyhöttämään paikalleen kun sisko nappaa lelut kädestä ja kierii karkuun. Saa nähdä, mitä onkaan edessä kun molemmat alkavat kontata.



Mutta ne kaksoshetket. Ne eivät ole leikkiä tai kierimistä. Ne on niitä hetkiä, kun ovat aivan vieri vieressä täydessä hiljaisuudessa. Korkeintaan pientä hentoa jokeltelua. Ja se katse. Se katse on todellakin "minä ja sinä vastaan maailma". Siihen väliin ei muut mahdu. Vanhempina voimme vain katsoa vierestä kun minit tuijottavat toisiaan, ehkä koskettelevat toistensa kasvoja. Ne on niitä hetkiä kun haluan uskoa, että he tulevat aina olemaan yhdessä ja aina tukevat toisiaan.


Miltä se sitten näyttää? Kutakuinkin tältä:



N

1 kommentti :

Arkisto