ARKI ILMAN KAMERAA


Viime viikkoina kamera on ollut liian vähän lähettyvillä ja arki on mennyt täysin omalla painollaan. Välillä on ollut helppoa, välillä on ollut sitäkin haastavampia päiviä. Arki on rullannut näiden pian jo 7,5kk minien kanssa kiireisesti. Paljon ollaan oltu kotona kun M on päivisin ollut töissä. Ihan vasta viimeisten viikkojen aikana ovat seinät alkaneet kaatua päälle ja olenkin panostanut todella paljon kodin ulkopuolelle lähtemiseen. Ihan vaikka vaunulenkille, mutta mieluiten ihmisten ilmoille.

Kaikki postauksen kuvat ovat puhelimen kamerarullalle tallennettuja - suoria otoksia meidän arjesta.


Viimeisen kuukauden aikana on käyty kovaa taistelua unen kanssa. Minit ovat oppineet niin paljon uusia taitoja, ettei uni yksinkertaisesti ole ollut heille kovin mielenkiintoista. Vuoronperään jompikumpi on raahattu pinnasängystä meidän väliin nukkumaan kun on isi ja äiti olleet ihan vaan vähän väsyjä. Yöllä on heräilty, kieritty, pyöritty, ryömitty, leikitty, huudettu ja naurettu. Välillä vähän torkuttu.

Minit syövät yhä muutaman kerran yössä, enkä ole nähnyt vielä tarpeelliseksi lopettaa yösyöttöjä kun onhan se imetys nyt vaan helpoin tapa saada molemmat takaisin unille. Saa nähdä kauanko tällä meiningillä mennään ja miten yösyöttöjä alettaisiin vähentää.



Päiväunille minit ovat jo useamman kuukauden nukahtaneet yleensä muitta mutkitta ja ilman kitinää. Nyt kuitenkin tässäkin on ollut paljon poikkeuksia ja välillä päivät ovat olleet yhtä väsynyttä huutoa, eikä unille olla suostuttu. Siinä ehkä suurin syy, miksi ollaan alettu ulkoilemaan taas enemmän.........



Meille ihan ykköspelastus on ollut untuvalämpöpussit. Kaksosmaman todellinen arjen seivaaja. Uloslähtiessä mineille ei tarvitse taistella kuin pipot ja tumput päälle, eikä toppavaatteita tarvitse yrittää vääntää kahden vääntelehtivän ja kääntelehtivän vauvan päälle. Eniten hiki tulee vauvoja kantaessa pienkerrostalon alakertaan vaunuihin.

Muuten minit viihtyvät loistavasti vaunuissa (ah, ihanat ratasosat kun näkevät ympärilleen) ja selkeästi ovat kovin kiinnostuneita vieraista paikoista.



Meillä on jo jonkin aikaa ollut viikon kohokohtana perhesunnuntai. Pyhitämme sunnuntait ihan vain perheen kesken olemiseen. Yleensä pakkaamme koko porukan ulos ja lähdemme joko ulkoilemaan tai kahvittelemaan Pulsan asemalle, josta on jo muodostunut ehdoton vakipaikkamme.


Tähän saakka minien kehityksessä on ollut selvä linja - B oppii uusia taitoja ja velipoika tulee muutaman viikon perässä oppien samat asiat. Viime aikoina kuitenkin uusia asioita on alkanut tapahtua huomattavasti enemmän samaa tahtia. Ensin puhkesi molemmille ensimmäiset kaks alahammasta täysin samana päivänä. Viime viikolla B alkoi ryömiä ja illalla ottaessani videota möngerryksestä, lähti myös A määrätietoisesti kohti samaa lelua. Vauhti on onneksi vielä kovin hidasta, mutta sehän ei äitiä tässä vaiheessa harmita yhtään!



Kirjoitinkin jo aiemmin kaksoshetkistä. Tämä on ehkä suurin asia meidän elämässä tällä hetkellä. Mineistä on nimittäin kokoajan enemmän ja enemmän seuraa toisilleen. Tuossa ne nytkin herättyään päikkäreiltä pyörivät yhdessä lattialla pylly vasten pyllyä, repivät samaa lelua ja äsken B nauraa kikattu kun A heilutti pupua ilmassa.



Näihin päiviin on saatu myös paljon uutta tekemistä kun kiinteät aloitettiin puolivuotiaana. Nyt kun pääsimme siirtymään syöttötuoleihin, on kyseinen puuha oikein mukavaa täytettä päiviin. Ennen syöttötuoleja söimme soseita sillä tunnit eivät olisi riittäneet molempien vuorotellen syöttämiseen istualtaan. Nyt pyrin tarjoamaan mahdollisimman paljon sormiruokaa. On muuten ihana kun molemmat tyytyväisinä ihmettelevät ateriaansa ja ruuan mättäminen suuhun jaksaa viihdyttää molempia pitkän tovin. Ja todistetusti on sinne massuun myös sitä ruokaa mennytkin! Namnam. Ja jää äitillekin hetki aikaa samalla syödä itse.


Mutta tosiaan, viimeisiä päiviä viedään ennen joulua. Kotona on jo hetken komistellut joulukuusi ja muutama muu koriste. Saa nähdä millainen joulu tästä tuleekaan. Jokseenkin erilainen kuin aiemmista.

Meidän väritön perheemme muuten ihastui Papun jouluisaan vihreään, joka kivasti korvaa punaisen :-) Tonttulakitkin samaisesta havu-kuosista odottavat käyttöä. Fiksuna mamana tietysti valitsin reilumman koon, että onpahan kasvuvaraa vielä tuleviakin jouluja silmälläpitäen...

Nyt taitaakin olla aika ruveta ruokapuuhiin ja lähteä kohtapuolin moikkaamaan muita äitejä ja vauvoja. Ihanaa joulunaikaa kaikille!


N

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti

Arkisto