PERHESUNNUNTAI(T)



Viimeiset pari kuukautta ovat olleet itselleni ehkä rankimmat koko tänä vauva-aikana. Minit ovat oppineet kovalla vauhdilla uutta ja meininki on muuttunut enemmän ja enemmän hektiseksi. Uusien taitojen lisäksi on kasvateltu hampaita ja tutustuttu ruokailun ihmeelliseen maailmaan. Yhtäkkiä päivässä ei olekaan ollut hetkeäkään rauhaa tai omaa aikaa vaan on tuntunut, että jokaikinen minuutti on mennyt minejä palvellen. Toki mielelläni palvelen tuota joskus jopa ihan hauskaa miniparivaljakkoa, mutta kyllä muuten mieli lepää kun kaverukset aina välillä lattialla kikatellen leikkivät keskenään. Ihan ilman minun tai isin läsnäoloa. Ah.


Jo loppusyksystä lanseerasimme meille perhesunnuntait. Sunnuntait pyhitetään perheelle ja yhdessä tekemiselle sekä olemiselle. Olemme jo useamman kerran maininneet visiiteistämme Pulsan asemalle. Aseman kahvilan rento tunnelma ja lapsiystävällisyys ovat muodostaneet siitä meille kantapaikan. Ja ykköspaikan viettää perhesunnuntaita.



Minit ovat nyt 8,5kk ja menoa alkaa tosiaan pikkuhiljaa olla enemmän ja enemmän.  B konttaa reipasta vauhtia, nousee tukea vasten seisomaan ja ottaa siinä pieniä askeleitakin. A taas astetta rauhallisempana poikana ei onneksi kiiruhda siskonsa lailla aivan yhtä kovaa vaan ryömii rauhassa, treenaa kovasti seisomaan nousemista ja höpöttää siskonkin edestä.

Kokonsa puolesta minit ovat kasvaneet kovin yhtä tahtisesti. Molemmat ovat hiukan päälle 10kg, 200gramman erolla - sisko hiukan kevyempi ja noin puoli senttiä lyhyempi.




Odotan jännityksellä ja ehkä jopa hiukan pelon sekaisin tuntein tulevaa liikkeellelähtöä. Mitä ihmeessä tapahtuu kun kaksi vauvaa (/taaperoa) harppoo eri suuntiin tarttuen kaikkeen mahdolliseen kiinnostavaan? Ei varmaan tämän maman enää tarvitse hiuksia harmaiksi värjätä, kun saattaapi harmaat hiukset ilmestyä ihan itsestään..... (heh-he, miten loistava letkautus....)





   
Vaikka viimeiset kuukaudet ovatkin tuoneet aivan uudenlaisia haasteita arkeen ja aika on tuntunut katoavan jonnekin teille tuntemattomille, on nyt aika taas skarpata. Ehkä se on se kevät rinnassa, mikä polttelee ja saa innostumaan taas uusista erilaisista haasteista. Olen nimittäin yrittänyt tunkea sormiani nyt muutamaan kiinnostavaan projektiin ja tulevien kuukausien aikana pääsen taas käyttämään luovuuttani hiukan enemmän.

Ensisijaisena projektina toki valokuvaus yhdessä M:n kanssa. Tulevan kesän hääkeikkojen lisäksi olemme taas etsineet aikaa niin lapsi- kuin perhekuvauksillekin. Ja ai, että on muuten ihanaa! Tehdä jotain, mistä nauttii ja nähdä samalla oman työn tulos. Tavoitteena haastaa itseä tässä enemmän ja enemmän tarttuen uusiin haasteisiin ja toivottavasti oppien vielä paljon uutta.

Tämän lisäksi olen päässyt tekemään yhteistyötä muutamien suomalaisten yritysten kanssa. Keväällä tulee tapahtumaan kaikkea niin jännää! Näistä asioista varmasti päivittelen vielä blogiinkin. Jospa saisin tämänkin taas eloon.

Viime aikoina kun olen kunnostautunut oikeastaan ainoastaan Facebookin lastenvaateryhmissä puhelimella otettuja minien päivän asu-kuvia jakaen. Tie on siis vain ylöspäin.






Kaikista projekteista tärkein on kuitenkin perhe. Siksi tähän saakka monet muut asiat (=oikeastaan kaikki hommat aina blogin ja Instagramin päivityksestä valokuvaukseen) ovat jääneet vähälle. Se vähäinen rento ja huoleton aika on pyritty jättää perheenä yhdessä olemiselle. Ja siitä jos mistä, olen onnellinen.




Vaikka kevät alkaa valtaamaan mieltä, on kait myönnettävä, että helmikuun paukkupakkaset taitavat vielä olla edessä. Into pinkeänä olen kuitenkin selaillut jo uimapukuja ensi kesälle ja kesälomareissulle! Eihän siihen enää kauaa ole......


N

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti

Arkisto