VIIKKO YKSVEEHEN


Enää viikko vauvaikää jäljellä kun ensi viikolla meillä juhlitaankin jo yksveetä! Ihanaa, mutta erityisen haikeaa. Todella, todella haikeaa. Meillä ollaan jo oikeasti aika isoja ja taitavia.


Millasia yksitoistakuiset minit ovat?

Iloisia, ihania ja omapäisiä. Rauhallisia, seurallisia ja päättäväisiä.



Äiti on "äiti", isi on "papapa". Imetys on jatkunut onnistuneesti tänne saakka ja sormiruokailtu on kohta jo puoli vuotta. Lempiruokaa on banaani ja spagetti. Nukkuminen on ihan jees, mutta valvominen vie voiton. Lempileluja on useita, mutta unipuput ovat ehdottomasti rakkaimmat.



Meillä on sairastettu miljoona erilaista nuhaa ja flunssaa, useampi kuume ja kerran kurjempaakin kurjempi vatsatauti. Meillä on nukuttu....tai noh, meillä on heräilty ihan tarpeeksi. Meillä ollaan maailman suloisimpia nukkujia, mutta joskus unet voisivat olla hiukan pidempiä.



Meillä osataan juoksukontata, kävellä tuen kera sekä heilua taaperokärryllä mitä erikoisemmilla tavoilla. B otti alkuviikosta ensimmäiset askeleensa ilman tukea ja harjoitukset kohti itsenäistä kävelyä on molemmilla kovat. Kohta se on menoa.



Yksitoistakuiset minit ovat mitä valloittavampia. He viihtyvät loistavasti keskenään, leikkivät ja kikattavat toisilleen. Toisinaan huudetaan, kiljutaan ja itketään kun toinen vie lelun tai repii korvasta. Osa käsivarsien ihottumista saattaa olla peräisin sisaruksen hampaista. Ken tietää......


Vielä viikko tätä onnea. Sitten elämä mullistuu ja taaperolaiffi alkaa. Naksupussi kainaloon ja sitä odottamaan. Kauniita unia,


N

2 kommenttia :

  1. Toi juoksukonttaus onkin oikein kuvaava termi! Meillä myös jäbä harrastaa sitä kun on kiire, muuten kävellään maltillisesti, tuskin kuitenkaan kovin kauaa kun kävely varmuus kasvaa :'D söpöset teidän Minit :)

    VastaaPoista

Arkisto