KUN ÄITI HUONEKASVIN TAKANA VAANI



Eräs luminen päivä äiti ei jaksanut lähteä alle parivuotisten kaksosten kanssa ulos. Äiti ajatteli, että vietetään hei kiva päivä kotona. Ihan vaan me kolme. Ja seinät ympärillämme. Iskä hyvästeltiin siinä puoli ysiltä aamulla. "Pa-ka pa-ka papa", vilkuttivat onnelliset minit venäjäksi heipattaen isille.



Ihan kivastihan se aika kului. Muutamat ekat tunnit. Piirreltiin, katseltiin ikkunoista lumisadetta, autoja ja toivottiin näkevämme koiranulkoiluttajia. Halailtiin ja pussailtiin. Kaikkea kivaa taaperojutskaa. Raivottiin valmiista palapelista. Niin ja raivottiin sitten keskeneräisestä palapelista. Istuskeltiin potalla ja käytiin pyllypesulla lotraamassa vedellä. Syötiin välipalaa ja käytiin kovin rakentavaa keskustelua siitä, saako maitolasia kuskata olkkariin. Tai saako tv-tasolle kiivetä. Sitten vähän riideltiin tv-tasolla tanssimisesta. Välissä käytiin juomassa maitoa ja kiipeämässä keittiön lavuaarille. Sitten takaisin tv-tason luo. Ei, neuvottelu ei tuonut tulosta. Pitkällinen keskustelu oli aikalailla kahden taaperon huutoa ja kaksien vihaisten silmien surullista katsetta, joka ilman epäilystä halusi viestittää, että äiti sinä olet tyhmä. Kiitti. Vihdoin tilanteen hiukan rauhoituttua päätin ottaa pienen lepotauon. Jos vaikka vähän kahvia ja lapsille hetkeksi dalmatialaiset telkkarista.



Kahvi valmista. Vilkaisu olkkariin. Kaksi onnellista lasta istumassa tv-tasolla nauttimassa omenapalojaan. Mietin muutaman sekunnin, mitä teen. Nappaan kahvikupin ja hiivin toiseen huoneeseen - olen kuin en huomaisikaan heitä. Jään oven rakoon seuraamaan peilistä minien istuskelua. Siellä ne kylki kyljessä taas kököttää. Naureskelee keskenään ja juttelee omaa kieltään. Olen jo astumassa olkkariin torumaan toveruksia ja nostamaan heidät pois. Äh, antaa olla. Piiloudun huonekasvin taakse, hörppään kahvia ja katson oviaukosta olkkarin peilin kautta lapsiani. Ihanat. Toinen syöttää toiselle omaa omenalohkoaan. Vähän kikatusta. Joskus on ihan kiva vähän antaa periksi ja olla kuin ei tajuaisikaan. Joo, tiedän. Kyllä ne tietää, että kurkin sydämet silmissä ovenraossa. Hassu äiti.

 -N-

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti

Arkisto