TULEVAISUUDESTA JA MENNEESTÄ JA YRITTÄJYYDESTÄ





Olen tässä vähän miettinyt. Elämää ja sen sellaista.

Olen ollut kotona nyt lähes 2,5 vuotta. Se on erittäin pitkä aika näin 25-vuotiaan naisen elämässä. Olin vielä 22-vuotias kun jäin ensimmäisiä kertoja pidemmälle sairaslomalle raskausaikana vuoden 2016 alkupuolella. Jäin joskus rv24 hujakoilla lähes kokonaan pois töistä. Makasin sohvalla ja paijasin vatsaa. Otin hauskoja videoita pyörremyrskystä, joka velloi kahden vauvan muodossa vatsanahan alla. Olin päättänyt, että mahdollisuuksien mukaan haluan antaa näille lapsille mahdollisimman paljon aikaani ja olla kotona niin pitkään kuin elämä sallii.

Nyt olen 25. Lapset jo yli kaksi. Aika kotiäitinä on kulunut hujauksessa, mutta toisaalta onhan tässä myös ollut aikaa miettiä suuria ja pieniäkin asioita elämään liittyen. Eihän tässä kotona voi loputtomiin olla ja toisaalta halu tehdä jotain omaa on poltellut läpi elämän.

Noin kuukausi sitten kiikutin vakkarityöpaikalleni irtisanoutumisilmoituksen. Päätin jättää päivätyöni ja antaa siipien kasvaa yrittäjyyden osalla. Että VALOKUVAUS, OLEN SINUN!

Olen niin kiitollinen kaikista keikoista, yhteistyökuvioista ja tehtävistä, joita olen saanut suorittaa valokuvauksen ja somen ympärillä. Ne ovat auttaneet ymmärtämään ja kartoittamaan itseäni ja taitojani. Nyt aion luottaa täysin niihin ja tehdä kaikkeni myös tulevaisuudessa. Osittain myös siksi, että saisin jatkaa minien kanssa oloa mahdollisimman paljon sekä koska ymmärrän, että onnelliset lapset kaipaavat myös onnellista äitiä. 











<3 N

PS. Jotta tämä postaus ei huokuisi liikaa itsevarmuutta ja taitoa, on kuvitus toteutettu viime päivien kuvilla, joissa oikeastaan kaikki on pielessä : tarkennus, kuvakulma, likaiset naamat ja räkää poskella. Mutta sellaistahan tämä arki toisinaan juuri on.









Ei kommentteja :

Lähetä kommentti

Arkisto